”No ei kai se meidän johtaja voi olla alkoholisti? Sehän on filosofian tohtorikin.”
Kyllä, riippuvuus voi koskettaa ketä tahansa. Hyvä asema ja resurssit voivat auttaa peittämään ongelmat, ja ympärillä olevat ihmiset eivät usein epäile mitään. Menestyksen ulkokuori voi hämärtää todellisuuden, vaikka elämä voi olla yksinäistä sekä stressaavaa. Jatkuva menestyksen tavoittelu kuluttaa. Paineiden kasvaessa me ihmiset etsimme lohtua samoista asioista, syvälle juurtuneista mielihyvän lähteistä. Olipa palkkapussi tai asema kuinka merkittävä tahansa, kukaan ei ole immuuni.
Sipsien, snapsien, seksin ja somen viehätys perustuu siihen, miten ne stimuloivat aivojen palkitsemisjärjestelmää. Hetkellinen dopamiinin tuoma mielihyvä auttaa unohtamaan huolet, mutta kun kieltäytyminen alkaa olla haastavaa, niin riippuvuusongelma kolkuttaa jo ovella. Oman hallinnan poistuessa alkavat vaihtoehdot olla vähissä.
Pomo piilossa
Ajatus siitä, että menestyneet eivät voi kärsiä riippuvuuksista, estää ihmisiä hakemasta apua. Häpeä ja pelko leimautumisesta saavat ongelmat pysymään piilossa. Johtajat kokevat painetta ylläpitää vahvaa ulkokuorta, mutta riippuvuudet näkyvät työyhteisössä. Poissaolot, heikentynyt päätöksentekokyky ja jännittynyt ilmapiiri voivat olla merkkejä siitä, että kaikki ei ole kunnossa.
Monesti riippuvuuksista kärsivät korkeassa asemassa olevat henkilöt ovatkin taitavia piilottamaan ongelmansa. He osaavat puhua vakuuttavasti, heillä on verkostoja ja he pystyvät pitämään yllä kulissia, joka hälventää epäilyt. Tämän vuoksi on tärkeää paljastaa piilot, purkaa ennakkoluuloja ja ymmärtää, että kukaan ei ole immuuni riippuvuuksille.

Monimutkaisia juuria
Riippuvuudet eivät ole yksinkertaisia ongelmia, joita voisimme ratkaista tahdonvoimalla tai älyllä. Ne juontavat juurensa monista eri syistä: traumoista, jatkuvasta stressistä, neuropsykiatrisista haasteista, geneettisestä alttiudesta jne. Korkeassa asemassa olevien ihmisten kohdalla nämä tekijät voivat piiloutua menestyksen taakse, jolloin avun hakeminen on entistä vaikeampaa.
Heikkoudesta vahvuuteen
Riippuvuus ei ole heikkoutta, vaan sairaus, joka voi koskettaa ketä tahansa. Työpaikoilla tulisi rohkaista henkilökuntaa avoimeen keskusteluun riippuvuuksista ja mielenterveydestä. Johtavassa asemassa olevien henkilöiden olisi tärkeää olla esimerkkinä ja osoittaa, että avun hakeminen ei ole heikkoutta, vaan voimavara. Tämä auttaa vähentämään stigmaa ja tuomaan esiin sen, että riippuvuudet eivät katso asemaa tai älykkyyttä.
Jos tunnet jonkun, joka näyttää ulkoisesti pärjäävän mutta jonka käytöksessä on huolestuttavia merkkejä, ole rohkea ja ota asia puheeksi. Puheeksiotto voi olla ensisijaisen tärkeä askel kohti muutosta. Samalla voimme kaikki osaltamme purkaa haitallisia stereotypioita, jotka estävät ihmisiä hakemasta apua ajoissa.
Snapsit voi jättää väliin, niitä ei ihminen tarvitse. Sipseille löytyy vaihtoehtoja. Seksistä ei tarvitse luopua, vaan löytää itselleen terveempiä tapoja nauttia siitä. Ja somellekin voi aina asettaa aikarajoituksia. Yksin ei tarvitse pärjätä. Kannattaa etsiä itselleen toimivaa apua!
Kirjoittaja on Muutosta ilmassa -hankkeen projektikoordinaattori Piia Sumupuu
Yhteisöpedagogi (AMK), Taideterapeutti, Neuropsykiatrinen valmentaja