Yhdenvertaisuus on perusoikeus, joka on kirjattu Suomen lakiin. Yhdenvertaisuus tarkoittaa, että me kaikki ihmiset olemme samanarvoisia riippumatta esim. sukupuolesta, iästä, etnisestä tai kansallisesta alkuperästä, ihonväristä, kielestä, uskonnosta, vammaisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Kaikkihan tämän rimpsun osaavat ulkoa, mutta mitä se tarkoittaa oikeasti? Yhdenvertaisuutta olisi elintärkeää kokea myös käytännössä, kun tämä jopa lailla turvattu oikeutemme on. Kuitenkin me riippuvuuskentällä töitä tekevinä auttamistyön ammattilaisina valitettavasti tiedämme, että lakikaan ei aina toteudu eivätkä pelkät lainkirjasimeen kirjatut sanaset takaa vielä mitään.
Pride ei alkanut paraatista, se alkoi mellakasta. Ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus eivät ole katujen karnevaalia ja glitteriä. Taustalla on mieletön rohkeus, uskallus ja uhmaus omaa elämääkin uhkaavalla tavalla. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten nousu kapinaan; mustien ja ruskeiden trans-ihmisten, seksityöntekijöiden ja kodittomien nuorten vastarinta ja päätös: Nyt riittää!
New Yorkissa 56 vuotta sitten, kesäkuun 28. päivänä vuonna 1969, poliisi teki ratsian Stonewall Inn -nimiseen baariin. Tämä oli rutiininomaista häirintää vähemmistöille: homo- ja transihmisiin kohdistuvat ratsiat ja pidätykset kuuluivat arkeen. Tuona yönä New Yorkissa ihmisten vastarinta ylitti virkavallan pelon, jopa itsesuojeluvaistonkin. Syntyi mellakka, joka jatkui päiviä. Mellakka oli käännekohta, jonka syntynä Pride-liikkeen alkua voidaan pitää.
Vuonna 1970 järjestettiin ensimmäinen Pride-marssi, nimeltään Christopher Street Liberation Day, muistona Stonewallista. Tämä oli alkusysäys liikkeelle, joka on vuosikymmenten aikana kasvanut globaaliksi ilmiöksi. Nykyisin juhlistamme ympäri maailman Pride-kuukautta monin eri tavoin. Juhlia, iloita ja kokoontua yhteen meidän tuleekin. Etenkin näinä aikoina, ilolle ja toivolle on kysyntää. Historian velvoittamana muistakaamme pitää mielessä kuitenkin lähtökohdat eli vaatimus siitä, että olemme yhdenvertaisia ihmisinä, lain ja elämän edessä ja voimme elää turvassa.
Pride ei lähtenyt liikkeelle keskiluokkaisesta valkoisesta homokulttuurista, jollaisena ehkä valtaosa meistä sen mieltää. Me suomalaiset, pohjoismaalaiset ja valkoihoiset olemme järisyttävän hyväosaisia länsimaalaisuudessamme voidessamme marssia tai olla marssimatta ja osoittaa mieltämme julkisesti turuilla ja toreilla. Kuulumme maapallon tasolla rikkaimpaan prosentuaaliseen vähemmistöön.
Kulkueita ja Priden oheistapahtumia järjestävät nykyisin isot kaupungit ja yhteistyökumppaneina ovat suuryritykset, tällöin vaarana on, että sen historia jää varjoon. Varjojen varjoisat ihmiset vieläkin enemmän pimentoon. On hienoa, että Suomessa halutaan kannattaa näkyvästi tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Toivon ja uskon, että monet mukana olevat tahot näin myös vilpittömästi tekevätkin. Mutta Pride ei saa olla yritysten trendikästä viherpesua, markkinointia tai oman brändin kiillotusta.
Mikäli haluamme katsoa rehellisesti liikkeen syntyperää ja historiaa on muistettava ja ymmärrettävä ihmisiä, jotka alulle panivat tämän liikkeen oman turvallisuutensa, jopa elämänsä kustannuksella. Ääretön rohkeus, nämä ihmisarvon puolesta puhujat tai oikeammin tekijät ja pioneerit, jotka laittoivat itsensä kirjaimellisesti henkensä uhalla alttiiksi.
Toimiva ry:n arvoihin kuuluvat: yhteistyö, myötätunto ja ammatillisuus. Kaikkea tätä on ymmärtää historian moniulotteisuutta, aikaa ennen tätä aikaa, kunnioittaa vahvoja ja toimeliaita ihmisiä, jotka ovat tarttuneet toimeen ja tilaisuuteen. Kunpa meilläkin olisi edes hippunen tuota rohkeutta, selkärankaa ja oikeudentajua puolustaessamme toiminnassamme ja työssämme erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksia! Olemmeko sisäänpäin kääntynyt pieni samoinajattelevien piiri vai uskallammeko katsoa ulospäin? Piirin laidalle? Laidan yli menneitä? Onko meillä kykyä ja ennen kaikkea halua kuulla ja nähdä erinäköisiä, eri taustaisia ja toisin ajattelevia ihmisiä? Uskallammeko kohdata ulospäin isojenkin tunteiden ja kipujen takana olevaa ihmistä? Kykenemmekö avaamaan aidosti sylimme, sydämemme ja ajatuksemme myös ulospäin?
Toimiva ry:ssä teemme työtä ihmisten kanssa ja ihmisille. Teemme työtä tasa-arvoisemman maailman puolesta. Toimintamme ja palvelumme kuuluvat kaikille ihmisille. En vaivaudu luettelemaan kaikkia niitä ihmisyyden edessä merkityksettömiä ulkoisia tai sisäisiä seikkoja meissä kaikissa. Olemme kaikki ihmisiä, meillä on ihmisyys kannettavanamme ja vaalittavanamme ja ihmisyys meitä yhdistää enemmän kuin erottaa. Tasa-arvoista, oikeudellista ja hyvää Pride-kuukautta kaikille!
Blogin kirjoittaja Mira Naukkarinen toimii Toimiva ry:n Riipasta ruoriin -hankkeessa projektipäällikkönä.
Blogitekstin inspiraationa ja suoraa lainausta tausta-ajatukseen Jarna Rintaniemen (Sexpo-säätiö) tärkeästä ja oivaltavasta kirjoituksesta aiheesta.